ANNU NIINISTÖ

Olen 24-vuotias nelilapsisen perheen äiti ja seitsenpäisen eläinlauman onnellinen omistaja. Avomieheni kanssa pyöritämme tätä vauhdikasta ja tapahtumarikasta arkea. Punainen tupamme löytyy marjapensaiden valloittamalta pihamaalta Vaskiolta.Toukokuussa valmistun unelma-ammattiini, yhteisöpedagogiksi (AMK). Opiskeluiden ohella teen vapaaehtoistöitä mm. lapsiperheiden, vanhusten, maahanmuuttajien ja teatterin parissa. Toimin myös useamman yhdistyksen hallituksessa. Vapaa-ajalla viihdyn ystävien kanssa kahvikupin äärellä, kiertelen kirpputoreilla ja puuhailen pihatöissä.Olen tasa-arvon, yhteisvastuun, yhteisöllisyyden ja yhteistyön puolestapuhuja. Haluan antaa työpanokseni, ääneni ja taitoni niiden ihmisten puolesta toimimiseen, jotka eivät nyt saa yhteiskunnalta sitä apua ja tukea, mitä ansaitsevat ja tarvitsevat.

Minulle erityisen tärkeää;

– Asiantuntijoiden ja asianomaisten kuuleminen sekä asioihin perehtyminen kaikista näkökulmista ennen päätöksentekoa. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija, ei edes poliitikko – niinpä tarvitaan nöyryyttä ja viisautta hakea faktatietoa päätöksentekoon ihmisiltä, jotka asiaan ovat perehtyneet ja joiden elämää päätös koskettaa.
– Arvokas vanhuus: ihmisyyden arvo on vakio, ja kaikkia ihmisiä tulee kohdella arvokkaasti. Meillä Salossakin on eläköitymässä suuret ikäluokat, jotka ovat osaltaan olleet meille tätä kaupunkia rakentamassa. Heidän tulee saada kaupungilta hyvää, kattavaa ja tarpeeseen vastaavaa palvelua.
– Korjaavasta työstä hyvinvointia edistäväksi: Korjaavan työn ohella tulee resursseja painottaa ehkäisevään työhön. Hyvinvoinnin ylläpito on yksilön, yleisen moraalin ja kunnan talouden kannalta fiksua ja kestävää. Syrjäkylien nuorisolla on yhtäläinen oikeus nuorisotoimintaan. Lapsiperheet tarvitsevat mielekästä ja maksutonta puuhaa. Työskentely onnistuneen kotoutumisen eteen on kaikkien osapuolien etu.
– Erityistä tukea tarvitseville asianmukaista tukea välittömästi. Kun jokin tapahtuma, tilanne tai sairaus vaikeuttaa elämää jo muutenkin, on kohtuutonta vaatia luukulta luukulle juoksemista höystettynä puolen vuoden jonotusajoilla ja ”ei voida auttaa”-päätöksillä.

Unelmieni Salo -visiossa kaupunkimme on osannut markkinoida vahvuutensa ulos niin, että Saloon virtaa uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Ammattikorkeakoulut ovat löytäneet Salosta täydellisen paikan kampuksilleen, jolloin Salon kaupunkikuvassa näkyy yhä enemmän haalarikansaa, joka toivottavasti myöhemmin ulkoiluttaa omaa kurahaalarikansaansa perhepuistoissa ja perhekeskuksissa, mahdollisesti jopa kansoittaa uudestaan syrjäkyliämme. Vanhuksemme kehuvat kylpyläretkellä muille vanhuksille, miten Salossa on mahtavaa viettää eläkepäiviä. Lapsiperheet muuttavat Kaarinasta Saloon, joka on uusi lapsiperheiden paratiisi, meillä on jopa oma lapsi- ja perheneuvosto mukana päätösenteossa. Koko Suomen tasolla Salo tunnetaan onnistumisista ehkäisevässä työssä ja kotoutumisessa – muut kunnat ottavat Salosta mallia. Salossa luodaan innovatiivista ja ekologista teknologiaa. Puskaradiossa päivän polttava kysymys on ”miten voisin auttaa toista salolaista” ja Salkkarin tekstaripalstalta voi joka aamu lukea, miten onnellisia salolaiset ovatkaan.