Salon Seudun Vihreät ry.

Uuden Salon suuri koko, repaleiset reunaseudut ja vahva vanhan Salon keskusta asettavat demokratialle valtavat haasteet. Kun jo nyt me kaukana kuntien keskuksista asuvat tunnemme jääneemme kehityksen ulkokehälle, niin miten lie uudessa suurkunnassa?

Yhdistymissopimukseen on kirjattu tähän kohtaan hyvää tahtoa ja lujaa uskoa selvästi käytännön järkeä enemmän. Pääteiden väleihin muodostettavat viisi aluetoimikuntaa, joiden pitäisi olla asukkaiden ja yhdistysten linkki kaupungin hallintoon ilman minkäänlaista toimivaltaa, ovat kovasti kirjoituspöydän ääressä piirrellyn näköisiä.

Missä ihmiset asuvat? Suomalainen kylä on pitkän historiansa aikana ollut tärkeä paikallistoiminnan perusyksikkö ja vahva vaikuttaja alueellaan. Nykyisenlainen kuntarakenne syntyi maaseudulle vasta vuonna 1865.

Maaseudun viime vuosikymmenten rakennemuutos ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin ovat panneet vauhtia kylätoimintaan. On herätty huomaamaan oman kylän merkitys ja alettu itse toimia kylän kehittämiseksi. Aktiiviset kyläyhdistykset erilaisine kehittämishankkeineen ovat tätä päivää.

Voisiko seuraava vaihe kylien kehittämisessä liittyä kuntaliitoksiin ja samanaikaisesti vireillä olevaan valtakunnalliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen?

Tätä mieltä on ainakin aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta. Hän ei usko aluetoimikuntien ja foorumeiden mahdollisuuksiin vaikuttaa suurten kuntien päätöksentekoon. Ideoita ja ajatuksia voidaan sujuvasti kuunnella, mutta niiden huomioon ottaminen kunnallisessa puoluepoliittisessa päätöksenteossa on kokonaan toinen juttu.

Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia kunnan budjetin alueellistamisesta, jossa osa budjetin varoista siirretään kyläkohtaisiin kehysbudjetteihin. Kehykset päättää kunnanhallitus valtuuston määrittämien periaatteiden mukaan. Menettely ei kasvata budjettia vaan siirtää osan siitä alueperusteiseksi.

Professori Katajamäki siirtäisi meillä kylien kehyksiin esimerkiksi maankäytön suunnitteluun, lasten päivähoitoon ja muihin hoivapalveluihin liittyviä tehtäviä. Tällöin kylät määriteltäisiin nykyistä väljemmiksi toimivien kylien yhteistoiminta-alueiksi. Hallinnollisesti ne olisivat kunnan aluelautakuntia, joihin kyläyhdistykset esittäisivät ja kunnanvaltuusto nimittäisi jäsenet.

Katajamäki toivoo uuden kyläperusteisen kuntabudjetoinnin pääsevän mukaan ensi vuonna hallituksen maaseutupoliittiseen selontekoon ja uuteen maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan.

Katajamäen ajatukset voivat nyt tuntua kaukaisilta, mutta kukapa meistä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut tällaiseen kuntaliitokseenkaan? Kunnanrajat paukkuvat, kylät pysyvät, ainakin näillä leveysasteilla.

Julkaistu Salon seudun sanomissa 12.07.2008

Päätoimittaja Vähäsilta kummasteli eräässä kolumnissaan paikallisten luottamushenkilöiden vaitonaisuutta uuden kunnan valmistelussa. Juna on nyt liikkeellä

sellaisella vauhdilla, että sivusta seuraten ei voi kuin toivoa parasta ja koettaa luottaa siihen, että valmistelutoimikunnan jäsenillä pysyisi järki päässä ja jalat maassa.

Vihreitä huolettaa uudessa kaupungissa monet asiat. Järjestelytoimikunnan jäsenen Pasi Lehden tässäkin lehdessä peräänkuuluttama liikennepoliittinen strategia on yksi oleellinen asia, joka vaikuttaa ratkaisevasti uuden kaupungin kehittymiseen. Olisi tärkeää luoda alusta alkaen selkeä, kaikkien yhteinen suunnitelma siitä, miten kaupungin alueella tullaan liikkumaan.

Ei voida lähteä kehittämään viherkaupunkia siltä pohjalta, että kaikki

kulkevat omilla autoillaan palveluiden luo.

Väki vanhenee ja autoilu kallistuu, ainakin tämä on varmaa. Uuden Salon strategiassakin todetaan, että lähivuosina Salon seudun väestö kasvaa ja ikääntyy. Vanhusväestön palvelujen tarve kasvaa ja palveluissa on kiinnitettävä huomiota mm. niiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen.

Kaupunki joutuu osallistumaan julkisen liikenteen rakenteiden luomiseen, pelkkä markkinatalousvetoinen liikennöinti ei ihmisiä Särkisalosta ja Kiskon perukoilta Saloon kuljeta. Tarvitaan uudenlaisia, joustavia kuljetusmalleja, jotka mahdollistavat kaikille uusille salolaisille alueella liikkumisen. Myös palvelujen on varmasti lähdettävä liikkeelle.

Ihmettelen miksei yksikään seudun kauppiaista ole vielä aloittanut ostosten kotiinkuljetuspalvelua. Olen aikoinaan asunut maassa, jossa kauppias soitti joka aamu ja kysyi

mitä tänään tuodaan, kertoi erikoistarjouksista ja parin tunnin päästä tavarat olivat laatikossa keittiössä. Lasku tuli kerran kuussa. Mikä ajan säästö ja mukavuus pikkulapsiperheelle ja kauppiaalla varma vakioasiakas.

Meitä syrjäkylien ihmisiä mietityttää miten uuden kaupungin maaseutua tulevaisuudessa kohdellaan. Miten kylien ääni kaupungissa saadaan kuuluviin?

Pohjois-Karjalassa ilmestyvä Karjalainen on antanut kylille ja kyläyhdistyksille lehden verkkoversiossa oman paikan. Lehden Kylät-osioon alueen kyläyhdistykset toimittavathaluamaansa aineistoa ja lehden toimitus tekee lisäksi kyläuutisia. Kolumneissa keskustellaan vilkkaasti kylien elintärkeistä asioista, kuten kyläkouluista.

Uuteen Saloon muuttava perhe voisi katsoa verkkosivuilta minkälaisia toimivia kyliä, niissä tyhjinä olevia taloja ja toiminnassa olevia kyläkouluja kaupungin maaseudulla on tarjota.

Kaikki, eivät varsinkaan iäkkäämmät ihmiset, tietenkään käytä tietokonetta ja sitä varten pitää etsiä muita keinoja antaa syrjäkylien ihmisille mahdollisuus kertoa mielipiteensä kaupungin asioista.

Salon seudulla on nyt loistava mahdollisuus kokeilla ja harjoitella erilaisia osallistavan paikallisdemokratian malleja käytännössä. Jos niin halutaan.

Julkaistu SSS 23.1.2008