Salon Seudun Vihreät ry.

Uuden Salon suuri koko, repaleiset reunaseudut ja vahva vanhan Salon keskusta asettavat demokratialle valtavat haasteet. Kun jo nyt me kaukana kuntien keskuksista asuvat tunnemme jääneemme kehityksen ulkokehälle, niin miten lie uudessa suurkunnassa?

Yhdistymissopimukseen on kirjattu tähän kohtaan hyvää tahtoa ja lujaa uskoa selvästi käytännön järkeä enemmän. Pääteiden väleihin muodostettavat viisi aluetoimikuntaa, joiden pitäisi olla asukkaiden ja yhdistysten linkki kaupungin hallintoon ilman minkäänlaista toimivaltaa, ovat kovasti kirjoituspöydän ääressä piirrellyn näköisiä.

Missä ihmiset asuvat? Suomalainen kylä on pitkän historiansa aikana ollut tärkeä paikallistoiminnan perusyksikkö ja vahva vaikuttaja alueellaan. Nykyisenlainen kuntarakenne syntyi maaseudulle vasta vuonna 1865.

Maaseudun viime vuosikymmenten rakennemuutos ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin ovat panneet vauhtia kylätoimintaan. On herätty huomaamaan oman kylän merkitys ja alettu itse toimia kylän kehittämiseksi. Aktiiviset kyläyhdistykset erilaisine kehittämishankkeineen ovat tätä päivää.

Voisiko seuraava vaihe kylien kehittämisessä liittyä kuntaliitoksiin ja samanaikaisesti vireillä olevaan valtakunnalliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen?

Tätä mieltä on ainakin aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta. Hän ei usko aluetoimikuntien ja foorumeiden mahdollisuuksiin vaikuttaa suurten kuntien päätöksentekoon. Ideoita ja ajatuksia voidaan sujuvasti kuunnella, mutta niiden huomioon ottaminen kunnallisessa puoluepoliittisessa päätöksenteossa on kokonaan toinen juttu.

Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia kunnan budjetin alueellistamisesta, jossa osa budjetin varoista siirretään kyläkohtaisiin kehysbudjetteihin. Kehykset päättää kunnanhallitus valtuuston määrittämien periaatteiden mukaan. Menettely ei kasvata budjettia vaan siirtää osan siitä alueperusteiseksi.

Professori Katajamäki siirtäisi meillä kylien kehyksiin esimerkiksi maankäytön suunnitteluun, lasten päivähoitoon ja muihin hoivapalveluihin liittyviä tehtäviä. Tällöin kylät määriteltäisiin nykyistä väljemmiksi toimivien kylien yhteistoiminta-alueiksi. Hallinnollisesti ne olisivat kunnan aluelautakuntia, joihin kyläyhdistykset esittäisivät ja kunnanvaltuusto nimittäisi jäsenet.

Katajamäki toivoo uuden kyläperusteisen kuntabudjetoinnin pääsevän mukaan ensi vuonna hallituksen maaseutupoliittiseen selontekoon ja uuteen maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan.

Katajamäen ajatukset voivat nyt tuntua kaukaisilta, mutta kukapa meistä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut tällaiseen kuntaliitokseenkaan? Kunnanrajat paukkuvat, kylät pysyvät, ainakin näillä leveysasteilla.

Julkaistu Salon seudun sanomissa 12.07.2008

Eeva Koskinen

Perniön luottamuspaikkaneuvottelut käytiin hyvin suoraviivaisessa hengessä; vaalimatematiikka ja raaka voima sanelivat sen, että vihreät eivät saaneet yhtään luottamuspaikkaa. Alkuperäinen demareiden esittämä konsensusmalli, jossa kaikille valtuustopuolueille jaettaisiin vastuuta, ei kelvannut muille. Minä sain vaaleissa kolmanneksi eniten ääniä ja olen nyt pelkkä rivivaltuutettu. Kiukuttaa. Näinkin demokratia laillisesti toteutuu, ihan oikeudenmukaiselta se ei tietenkään tunnu.

Alkaneella kaudella Perniössä joudutaan tekemään tiukkoja päätöksiä, jotta kunnan talouskehitys saataisiin edes hieman paremmalle uralle. Vihreillä on näissä päätöksissä sivustakatsojan osa, mikä mahdollistaa tiukan opposition rooliin.
Lauran, Tapanin ja Kyöstin kanssa teimme Perniönseudun lehteen oheisen kirjoituksen, jossa selvitimme äänestäjille tilanteen. Se on poikinut jo yhden lisäkirjoituksen lehteen, jossa 10 kuntalaista ilmaisi ärtymyksensä tällaisesta saneluratkaisusta. Mielenkiintoinen talvi on edessä ja kuntalaisten spontaani tuki lämmittää näissä pakkasissa.

Tässä Perniönseudun lehdessä julkaistu juttumme:

150 äänellä ei yhtään lautakuntapaikkaa

Kuntademokratia on kummallinen laji. Sitä helposti kuntalainen luulee, että jokainen ääni on yhtä arvokas, mutta näin ei kunnallispeleissä suinkaan ole. Vihreän liiton edustajat saivat viime kunnallisvaaleissa reilut 150 ääntä, Eeva Koskinen sai ääniä kunnassa kolmanneksi eniten. Näillä äänillä ei saatu yhtään lautakuntapaikkaa. Asioiden valmisteluun meillä ei siis ole mitään asiaa. Pienen puolueen ainoa tapa saada luottamuspaikkoja on liittoutuminen. Mikään Perniön isoista puolueista ei halunnut edes teknistä vaaliliittoa vihreiden kanssa. Lähivuodet tulevat olemaan Perniölle hyvin haasteelliset. Aika, olosuhteet ja kunnan toimintaympäristö ovat ratkaisevasti muuttuneet. Tapa toimia kuten aina ennenkin ei enää riitä. Vakauteen ja pitkäjänteiseen kuntapolitiikkaan pyrkiminen ei tarkoita vanhassa kaavassa sitkeästi pysymistä. Näin näyttää taas käyneen.

Vaalien jälkeisissä luottamuspaikkaneuvotteluissa oli vihreistä erityisen huolestuttavaa suurten puolueiden ääneen lausuttu pyrkimys siihen, että kaikki jatkuu mahdollisimman ennallaan. Kunnan johtotroikan valinta varmistaa tämän. Samat miehet jatkavat asioiden hoitoa kuin kuluneet neljä vuottakin, minkä siis voi odottaa muuttuvan kehityksessä? Perniön kunnan kehityksen ja tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että asioista päättävät sellaiset henkilöt, jotka ovat aidosti halukkaita ja kykeneviä todellisiin rakenteellisiin uudistuksiin ja rohkeisiinkin ratkaisuihin. Jotka katsovat pitkälle kunnan tulevaisuuteen. Paperinpyörityksellä ei enää pitkälle päästä, nyt tarvitaan tekoja. Hyvälaatuisten kunnallisten palvelujen turvaaminen perniöläisille veronmaksajille myös tulevaisuudessa edellyttää palveluiden tuottavuuden parantamista nykyistä paljon nopeammalla uudistamisvauhdilla. Se edellyttää myös aktiivista otetta kuntayhteistyöhön ja elinkeinopolitiikkaan. Se vaatii kuntalaisten tarpeiden aitoa tunnistamista. On nähtävä vuosia eteenpäin. Ellei Perniössä nyt löydetä sellaisia hyvinvoinnin siemeniä, rohkeita ja tulevaisuuspainotteisia investointeja, jotka tuottavat lisää työpaikkoja ja yritystoimintaa ja sitä kautta kuntalaisille hyvinvointia ja vakavuutta kunnan talouteen, voi “kaikessa säästäminen”-mentaliteetti tulla kuntalaisille vielä kalliimmaksi.
Perniössä on aina uskottu yhteistyön voimaan. Ilman yhteistyötä ei mitään todellista ja kestävää saada kunnallispolitiikassa aikaan. Nyt alkaneen varsin valikoivan yhteistyön aikana vihreiden velvollisuudeksi meitä äänestäneitä kohtaan jää asioiden valmistelun ja ratkaisujen kriittinen arviointi sekä vaihtoehtojen esittäminen.

Eeva Koskinen, valtuutettu, toimittaja
Laura Tamminen, varavaltuutettu, lastentarhanopettaja
Kyösti Etsalo, vapaaehtoistyöntekijä
Tapani Kakko , yritysjohtaja KTM