Salon Seudun Vihreät ry.

Toimittaja Asko Lehtonen kirjoitti (SSS 18.12.) budjettikokouksen pienistä summista, muutamien tuhansien eurojen muutosesityksistä.

Isossa kokonaisuudessa tällaiset summat tuntuvat itsestäkinmelko surkuhupaisilta, mutta niillä on toinenkin puoli, jonka merkitys ei ole
yhtä vähäinen. Esimerkiksi lastensuojeluun ehdotimme sosiaaliohjaajan ja puolikkaan sosiaalityöntekijän virkojen lisäystä. Lastensuojelu oli tuonut esille faktat, jotka me kaikki asiasta päättäneet toivon mukaan olimme huolella lukeneet: lastensuojelussa ei olla pysytty lastensuojelulain asettamissa määräajoissakoko uuden lastensuojelulain voimassaoloaikana. Lastensuojelulaissa mainitut määräajat ovat ehdottomia ja niiden noudattamista valvovat sekä Valvira että aluehallintovirastot.Salossa lastensuojeluilmoitusten suuri määrä on johtanut siihen, ettei määräajoissa pysytä. Samalla todettiin, ettei nykyisellä henkilöstöllä kyetä toimimaan lain puitteissa. Näistä syistä lastensuojelu esitti lisäystä henkilöstöresurssiin. Tätä ehdotettiin valtuustossa, mutta esitystä kannatti vain kahdeksan valtuutettua.
Lasten  huostaanotot Salossa ovat lisääntynet 16 prosenttia tänä vuonna. Se kertoo perheiden pahasta olosta ja lasten tilanteesta. Mutta valtuuston enemmistön päätöksellä asiaan ei haluttu puuttua ja lain rikkominen jatkuu edelleen.

Toinen lapsia koskeva periaatteellinen päätös koski koulupsykologin ja koulukuraattorin virkoja. Viime vuoden budjettivaltuustossa linjattiin yksimielisesti, että tulevina vuosina palkataan koulukuraattori ja koulupsykologi joka vuosi, kunnes päästään valtakunnan suositustasolle. Ensi vuonna Salossa on yksi psykologi 1500 oppilasta kohtija kaupungin omassa oppilashuolto-ohjelmassa on linjattu tasoksi 800 oppilasta per psykologi/kuraattori. Teimme esityksen koulupsykologin palkkaamiseksi ensi vuodelle, mutta sitäkään ei kannatettu riittävästi, joten oppilashuolto saa jatkaa toimintaansa kohtuuttoman pienillä henkilöstöresursseilla. Mitä järkeä on säästää lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista ja mielenterveydestä? Kaupungin strategiaan ennaltaehkäisy kirjattiin näyttävästi
ja kaunista puhetta aiheesta kyllä riittää, mutta käytännön teot jäävättoteutumatta.

Näitä tehtäviä koskevat summat olivat pieniä koko kaupungin miljoonabudjetissa, muutaman kymmenen tuhannen luokkaa. Kyseisiä henkilöstölisäyksiä ei valtuuston enemmistö säästösyistä hyväksynyt, mutta silmää räpäyttämättä he löysivät jostain
50 000 euroa henkilökunnan muistamisiin eli kukkavaaseihin.   Kaupungin työntekijät tekevät kaupungin palveluista
suurimman osan ja ansaitsevat varmasti kiitokset eläkkeelle lähtiessään. Työntekijää varmasti lämmittäisi esimiehen kiitokset ja kannustus jo työuran aikana  enemmän kuin maljakko eläkkeelle lähtiessä. Eikä maksaisi paljon. Meille on kerrottu, että näitä rahoja ei saisi asettaa vastakkain. On siis ikään kuin yhtä rahaa ja toista rahaa. Loppupeleissä valtuusto päättää mihin kuntalaisilta kerätyt verovarat seuraavana vuotena käytetään. Nyt valtuuston enemmistö piti kukkamaljakoita lasten ja nuorten hyvinvointia tärkeämpänä.

Eeva Koskinen Vihreät   
Elina Seitz KD

Joku viisas on sanonut, että  muutoksen ohjaaminen on helppoa, kun hallitsee kolme asiaa: suunnan, mitoituksen ja ajoituksen. Uutta Saloa on nyt rakennettu kaksi vuotta ja välillä tuntuu vahvasti siltä, että nuo kaikki kolme tekijää ovat meillä vielä pahasti hakusessa.

Otetaan nämä yhdistyssopimuksessa luvatut lähipalvelut. Emme ole tästä suunnasta vielä ollenkaan selvillä, emmekä ainakaan yksimielisiä.  Virkamiehet ja konsultit ideoivat palveluverkkoselvityksen ensimmäisen osan ja siinä Perniö sijoitettiin aluekeskuskaartiin.  Koulukyläaseman saivat Perniön asema ja Teijo. Liikkeellä on kuitenkin myös vahvaa halua siirtää Perniö palvelukyläksi, samaan kastiin Särkisalon, Kiskon, Kiikalan ja Kuusjoen kanssa .

”Mistäpä löydetään muuten pitäjä, jossa olisi neljä kirkkoa (emäkirkko, Teijo, Koski ja Ylikylä) neljä rukoushuonetta (Keski-Perniön, Ylikulman, Ylönkylän ja Matildedalin), neljä rautatieasemaa (Ylikylä, Perniö, Ervelä ja Koski), neljä vanhaa tehdaslaitosta (Teijo, Matildedal, Kirjakkala ja Koski), neljä osuusmeijeriä (Asemaseudun, Keski-Perniön, Perniön-Finbyn ja Ylikulman) ja neljä yksityistä tai yhtiömeijeriä (Tuohitun, Teijon, Kosken ja Haarlan)?” kirjoitti Niilo Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä Perniön viettäessä 600-vuotisjuhliaan keväällä 1930.

Historia ei ole häpeä. Kehityksen suunnassa ei ole 2010-luvulle tultaessa ollut kehumista. Saloon liittymisen plussat ja uudet kehityspiikit antavat edelleen odottaa itseään ja meneillään oleva city-aivoisten virkamiesten ja konsulttien strategiatyö ei paljon Perniön varaan laske. Elinvoimainen lukio, koko kunnan olohuoneena toimiva mahtava kirjasto ja kehittyvät kyläkoulut ovat arvoja ja konkreettisia asioita, joita kannattaa edelleen puolustaa tässä jo noin 3000 vuotta ennen meidän nykyistä ajanlaskuamme asuttuna tiedetyssä paikassa.

Uuden Salon muutoksen suunnan piti sisältää elinvoimaisen maaseudun vahvistuminen. Lähestyvän joulurauhan hengessä voi ainakin toivoa, että ajoitus tässä nyt vain takkuaa ja tulevina vuosina on ydinkeskustaa ympäröivien kylien ja taajamien kehittämisen aika.

Perniössä on totuttu pitämään puoliaan. ”Ruotsin vallan alkuaikoina tapaamme vanhoissa asiakirjoissa Perniön suomalaisen väestön uppiniskaisena vastustamassa verotusta. Kun siltä aletaan viedä maat ja se alistetaan aatelisten lampuodeiksi, taistellaan monta taistelua, ja monta käräjänkäyntiä tarvitaan, ennen kuin se saadaan alistumaan”, kirjoittaa Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä.

Demokratiassa saa olla montaa mieltä. Uppiniskaisia rettelöitsijöitä emme halua olla, mutta yhdistymissopimuksen vastaista kehittämistä  ei tarvitse hyväksyä.  Kuntien alueelliset erityispiirteet ja niiden luontaiset vahvuustekijät luvattiin ottaa huomioon ja järjestää lähipalvelut kuntalaisten lähellä taajamissa ja kylissä vahvistamalla sillä tavoin näiden alueiden elinvoimaisuutta ja asumisviihtyisyyttä.  Siinä on muutoksen suunta ja mittakaava. Ajoitus on tuleva vuosi.

Eeva Koskinen

Julkaistu Perniönseudun lehdessä 23.12.2010