Salon Seudun Vihreät ry.

Laajan demokratian Salo?

Salon valtuustossa päätettiin maanantaina neljän tulevan vuoden lautakuntapaikoista ja lautakuntien puheenjohtajuuksista. Lautakunnat ovat uutta Saloa rakennettaessa erittäin tärkeässä asemassa, sillä niissä päätetään mm. juuri hyväksytyn talousarvion toteuttamistavoista. Niissä tehdään sitä kuntalaisten arkea kaikkein konkreettisemmillaan ja on tärkeää, että lautakunnissa on mahdollisimman laaja ja osaava edustus.

Kunnissa on omanlaisia käytäntöjä ja kulttuureja luottamushenkilöpaikkojen jakamisessa. Yleinen käytäntö on, että valtuuston poliittiset ryhmät neuvottelevat ennakolta paikkojen jaosta ja valtuusto valitsee sitten yksimielisesti jäsenet ja puheenjohtajat eri toimielimiin. Varsin harvoin joudutaan vaalitoimituksiin, jotka voivat olla edessä, kun neuvotteluissa ei onnistuta.

Kuntaliiton ohjeen mukaan neuvotteluiden lähtökohtana on, että luottamushenkilöpaikat jaetaan suhteellisen vaalin periaatteilla eri ryhmien valtuustopaikkojen mukaisesti. Vaalin suorittaa valtuusto ja valtuustossa edustettuina olevien eri ryhmien koon perusteella voidaan ennakolta laskea, kuinka monta paikkaa ryhmä suhteellisessa vaalissa tulisi saamaan.

Salossa vaalien jälkeiset ryhmien neuvottelut loppuivat lyhyeen pienryhmien ilmoitettua yhteistyöstään ja sen aivan laillisin perustein oikeuttamasta luottamuspaikkamäärästä. Isot puolueet ilmoittivat jatkavansa neuvotteluja keskenään.

Vihreiden, Vasemmistoliiton, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten ryhmä sai vaaleissa 1/6 eli  15 prosenttia annetuista äänistä. Maanantain kokouksessa jaettiin 104 luottamuspaikkaa. Tästä 15 prosenttia on juuri ne 16 lautakuntapaikkaa, jotka ryhmä 11 sai.

Valtuuston kokouksessa Anteri Leppänen (sd) epäili vihreiden noudattavan lautakuntapaikkojen jaossa omaa lakiaan. Hän kuvaa tavoitettamme jonkin käsittämättömän vihreän laskuopin mukaiseksi, jota kukaan ei ymmärrä. Hän itse ei ole ilmeisesti koskaan kuullut Espoon mallista, jota myös mm. Lohjalla noudatetaan. Jossain nähdään hyvänä ja tarpeellisena ottaa kaikki politiikan toimijat mukaan päätöksentekoon.

Ryhmä 11 tavoitteli myös 15 prosenttia puheenjohtajuuksista, joita oli jaossa 24. Niistä 15 prosenttia
olisi ollut 3,6 kappaletta ja ryhmä haki kolmea puheenjohtajan paikkaa, yhtä varsinaista ja kahta varaa. Erillisessä puheenjohtajapykälässä tämä 15 prosenttia puheenjohtajuuksista olisi toteutunut.

Salossa sitä ei haluttu soveltaa, muualla tämä kyllä ymmärretään, kuten juuri Espoossa. Näin toimimalla toteutuu kaikkein tarkimmin kaikkien äänestäjien tahto ja äänestäjien äänet eivät mene hukkaan. Kun paikat jaetaan oikeudenmukaisesti yhdessä neuvotellen, on se hyvä alku tulokselliseen ja toimivaan yhteistyöhön.

Valtuustossa tehtyjä äänestyksi Leppänen kutsuu demokratian irvikuvaksi. Avoimen demokratian toteutumisen kannalta äänestys on maailman luonnollisin asia, mutta saattaa pitkään politiikassa erilaisia etukäteissopimuksia tekemään tottuneille olla kauhistus. Äänestystilanteessa kuntalaiset ja media näkevät ja kuulevat mistä on kyse ja miksi asiasta ollaan eri mieltä. Eri mieltä olemisen oikeus kuuluu sekin toimivaan länsimaiseen demokratiaan.

Valtuuston tammikuun kokoukseen jäi vielä mm. tarkastuslautakunnan valinta. Kolme suurinta valtuustoryhmää eivät halua tarkastuslautakuntaan paikkaa kaikille valtuustopuolueille, niinkuin esimerkiksi nykyisessä Salossa on. Tarkastuslautakunta on erittäin tärkeä elin, joka valvoo, että kaupunginhallitus ja virkamiehet toteuttavat valtuuston tahdon. Uutta Saloa rakennettaessa ja talousarvion toteuttamisesta seuratessa tämä lautakunta on äärimmäisen tärkeä.

Uuden Salon yhdistymissopimuksessa olemme sitoutuneet rakentamaan laajan demokratian Saloa. Paikka tarkastuslautakunnassa kaikille puolueille on aivan oleellinen tässäkin mielessä.

Eeva Koskinen
Vihreän valtuustoryhmän pj

Osa Perniön lukion oppilaista joutui tänä syksynä kummallisen tilanteen eteen: Vainion liikenne lopetti muutaman vuoron ajamisen kannattamattomana. Näin se markkinatalous toimii, autot kulkevat jos riittävästi maksajia löytyy. Nyt ei löytynyt ja maalaiskuntaa ei syrjäkylien asukkien tukeminen kiinnostanut.

Linja päätettiin siis lopettaa. Asiasta kerrottiin kunnalle jo keväällä. Sivistystoimenjohtaja, sivistyslautakunta ja kunnanjohtaja lähtivät kesälomalle ja ketään ei kiinnostanut se, että 15 lukiolaista 13-15 kilometrin päässä koulusta on ilman minkäänlaista kuljetusmahdollisuutta. Koulumatkatukea olisi heille tarjolla Kelasta mutta ei sitä kuljetusta.

Koulumatkatukeen ovat oikeutettuja lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat. Tuen saamisen edellytys on, että yhdensuuntainen koulumatka on vähintään 10 kilometriä ja kuukausittaiset koulumatkakustannukset ylittävät 54 euroa..

Tämä laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen koulumatkatuesta säädettiin kymmenen vuotta  siksi, että lakisääteisen pakon puuttumisen vuoksi ja julkisten säästötoimien seurauksena monet kunnat olivat luopuneet koulumatkojen tukemisesta. Nyt sitten myös kuljetusliikkeet ovat luopumassa näiden opiskelijoiden kuljettamisesta.

Opetusministeriön työryhmä on arvioinut nykyisen koulumatkatukijärjestelmän toimivuutta muuttuvassa koulutus- ja liikennepoliittisessa toimintaympäristössä. Järjestelmä toimii työryhmän mukaan pääpiirteissään hyvin.

Mikään laki ei velvoita kuntaa järjestämään lukiolaisille kuljetuksia. Järkevästi toimiva kunta tietenkin pitää huolen siitä, että jos kunnassa lukiota ylläpidetään niin sinne myös lapset jollain kuljetuksella saadaan perille.

Lukiolaisia on nyt kehotettu tulemaan omalla autolla – aika vaikeaa kun on 16- vuotias. Kimppakyytihän on nuorelle aina näppärä vaihtoehto jos ei omassa perheessä ole joutilaana kuljetuskykyistä aikuista. Skooterilla ja polkupyörällä pääsee elokuussa mainiosti ja kävellenkin, miten sitten lie marraskuussa. Virkamies keksii siihenkin varmaan jotain.

Kuinkahan monta kertaa Perniön virkamiesten pitäisi kerrata kunnan päivitettyä tiedotusohjetta, jotta he olisivat sattuneet muistamaan, että lukiolaisista ja heidän vanhemmistaan olisi saattanut olla ihan kiinnostavaa tietää, ettei mikään bussi kulje ensimmäisenä kouluaamuna? On ne puhelimet, sähköpostit ja kirjeetkin vielä kulkevat.

Kunnan ja koko seudun maine ovat tärkeitä kilpailutekijöitä ja parasta markkinointia ovat hyvin toimivat palvelut ja avoin vuorovaikutus. Yhtään ei hirvitä jättää Perniön kouluasioita suuren Salon hoitoon, mahdollisuudet saada nykyistä parempaa kohtelua verot maksavana kuntalaisena ovat aika hyvät.

Julkaistu Perniönseudunlehdessä 14.8.2008

Uuden Salon suuri koko, repaleiset reunaseudut ja vahva vanhan Salon keskusta asettavat demokratialle valtavat haasteet. Kun jo nyt me kaukana kuntien keskuksista asuvat tunnemme jääneemme kehityksen ulkokehälle, niin miten lie uudessa suurkunnassa?

Yhdistymissopimukseen on kirjattu tähän kohtaan hyvää tahtoa ja lujaa uskoa selvästi käytännön järkeä enemmän. Pääteiden väleihin muodostettavat viisi aluetoimikuntaa, joiden pitäisi olla asukkaiden ja yhdistysten linkki kaupungin hallintoon ilman minkäänlaista toimivaltaa, ovat kovasti kirjoituspöydän ääressä piirrellyn näköisiä.

Missä ihmiset asuvat? Suomalainen kylä on pitkän historiansa aikana ollut tärkeä paikallistoiminnan perusyksikkö ja vahva vaikuttaja alueellaan. Nykyisenlainen kuntarakenne syntyi maaseudulle vasta vuonna 1865.

Maaseudun viime vuosikymmenten rakennemuutos ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin ovat panneet vauhtia kylätoimintaan. On herätty huomaamaan oman kylän merkitys ja alettu itse toimia kylän kehittämiseksi. Aktiiviset kyläyhdistykset erilaisine kehittämishankkeineen ovat tätä päivää.

Voisiko seuraava vaihe kylien kehittämisessä liittyä kuntaliitoksiin ja samanaikaisesti vireillä olevaan valtakunnalliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen?

Tätä mieltä on ainakin aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta. Hän ei usko aluetoimikuntien ja foorumeiden mahdollisuuksiin vaikuttaa suurten kuntien päätöksentekoon. Ideoita ja ajatuksia voidaan sujuvasti kuunnella, mutta niiden huomioon ottaminen kunnallisessa puoluepoliittisessa päätöksenteossa on kokonaan toinen juttu.

Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia kunnan budjetin alueellistamisesta, jossa osa budjetin varoista siirretään kyläkohtaisiin kehysbudjetteihin. Kehykset päättää kunnanhallitus valtuuston määrittämien periaatteiden mukaan. Menettely ei kasvata budjettia vaan siirtää osan siitä alueperusteiseksi.

Professori Katajamäki siirtäisi meillä kylien kehyksiin esimerkiksi maankäytön suunnitteluun, lasten päivähoitoon ja muihin hoivapalveluihin liittyviä tehtäviä. Tällöin kylät määriteltäisiin nykyistä väljemmiksi toimivien kylien yhteistoiminta-alueiksi. Hallinnollisesti ne olisivat kunnan aluelautakuntia, joihin kyläyhdistykset esittäisivät ja kunnanvaltuusto nimittäisi jäsenet.

Katajamäki toivoo uuden kyläperusteisen kuntabudjetoinnin pääsevän mukaan ensi vuonna hallituksen maaseutupoliittiseen selontekoon ja uuteen maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan.

Katajamäen ajatukset voivat nyt tuntua kaukaisilta, mutta kukapa meistä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut tällaiseen kuntaliitokseenkaan? Kunnanrajat paukkuvat, kylät pysyvät, ainakin näillä leveysasteilla.

Julkaistu Salon seudun sanomissa 12.07.2008