Salon Seudun Vihreät ry.

Osa Perniön lukion oppilaista joutui tänä syksynä kummallisen tilanteen eteen: Vainion liikenne lopetti muutaman vuoron ajamisen kannattamattomana. Näin se markkinatalous toimii, autot kulkevat jos riittävästi maksajia löytyy. Nyt ei löytynyt ja maalaiskuntaa ei syrjäkylien asukkien tukeminen kiinnostanut.

Linja päätettiin siis lopettaa. Asiasta kerrottiin kunnalle jo keväällä. Sivistystoimenjohtaja, sivistyslautakunta ja kunnanjohtaja lähtivät kesälomalle ja ketään ei kiinnostanut se, että 15 lukiolaista 13-15 kilometrin päässä koulusta on ilman minkäänlaista kuljetusmahdollisuutta. Koulumatkatukea olisi heille tarjolla Kelasta mutta ei sitä kuljetusta.

Koulumatkatukeen ovat oikeutettuja lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat. Tuen saamisen edellytys on, että yhdensuuntainen koulumatka on vähintään 10 kilometriä ja kuukausittaiset koulumatkakustannukset ylittävät 54 euroa..

Tämä laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen koulumatkatuesta säädettiin kymmenen vuotta  siksi, että lakisääteisen pakon puuttumisen vuoksi ja julkisten säästötoimien seurauksena monet kunnat olivat luopuneet koulumatkojen tukemisesta. Nyt sitten myös kuljetusliikkeet ovat luopumassa näiden opiskelijoiden kuljettamisesta.

Opetusministeriön työryhmä on arvioinut nykyisen koulumatkatukijärjestelmän toimivuutta muuttuvassa koulutus- ja liikennepoliittisessa toimintaympäristössä. Järjestelmä toimii työryhmän mukaan pääpiirteissään hyvin.

Mikään laki ei velvoita kuntaa järjestämään lukiolaisille kuljetuksia. Järkevästi toimiva kunta tietenkin pitää huolen siitä, että jos kunnassa lukiota ylläpidetään niin sinne myös lapset jollain kuljetuksella saadaan perille.

Lukiolaisia on nyt kehotettu tulemaan omalla autolla – aika vaikeaa kun on 16- vuotias. Kimppakyytihän on nuorelle aina näppärä vaihtoehto jos ei omassa perheessä ole joutilaana kuljetuskykyistä aikuista. Skooterilla ja polkupyörällä pääsee elokuussa mainiosti ja kävellenkin, miten sitten lie marraskuussa. Virkamies keksii siihenkin varmaan jotain.

Kuinkahan monta kertaa Perniön virkamiesten pitäisi kerrata kunnan päivitettyä tiedotusohjetta, jotta he olisivat sattuneet muistamaan, että lukiolaisista ja heidän vanhemmistaan olisi saattanut olla ihan kiinnostavaa tietää, ettei mikään bussi kulje ensimmäisenä kouluaamuna? On ne puhelimet, sähköpostit ja kirjeetkin vielä kulkevat.

Kunnan ja koko seudun maine ovat tärkeitä kilpailutekijöitä ja parasta markkinointia ovat hyvin toimivat palvelut ja avoin vuorovaikutus. Yhtään ei hirvitä jättää Perniön kouluasioita suuren Salon hoitoon, mahdollisuudet saada nykyistä parempaa kohtelua verot maksavana kuntalaisena ovat aika hyvät.

Julkaistu Perniönseudunlehdessä 14.8.2008

Uuden Salon suuri koko, repaleiset reunaseudut ja vahva vanhan Salon keskusta asettavat demokratialle valtavat haasteet. Kun jo nyt me kaukana kuntien keskuksista asuvat tunnemme jääneemme kehityksen ulkokehälle, niin miten lie uudessa suurkunnassa?

Yhdistymissopimukseen on kirjattu tähän kohtaan hyvää tahtoa ja lujaa uskoa selvästi käytännön järkeä enemmän. Pääteiden väleihin muodostettavat viisi aluetoimikuntaa, joiden pitäisi olla asukkaiden ja yhdistysten linkki kaupungin hallintoon ilman minkäänlaista toimivaltaa, ovat kovasti kirjoituspöydän ääressä piirrellyn näköisiä.

Missä ihmiset asuvat? Suomalainen kylä on pitkän historiansa aikana ollut tärkeä paikallistoiminnan perusyksikkö ja vahva vaikuttaja alueellaan. Nykyisenlainen kuntarakenne syntyi maaseudulle vasta vuonna 1865.

Maaseudun viime vuosikymmenten rakennemuutos ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin ovat panneet vauhtia kylätoimintaan. On herätty huomaamaan oman kylän merkitys ja alettu itse toimia kylän kehittämiseksi. Aktiiviset kyläyhdistykset erilaisine kehittämishankkeineen ovat tätä päivää.

Voisiko seuraava vaihe kylien kehittämisessä liittyä kuntaliitoksiin ja samanaikaisesti vireillä olevaan valtakunnalliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen?

Tätä mieltä on ainakin aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta. Hän ei usko aluetoimikuntien ja foorumeiden mahdollisuuksiin vaikuttaa suurten kuntien päätöksentekoon. Ideoita ja ajatuksia voidaan sujuvasti kuunnella, mutta niiden huomioon ottaminen kunnallisessa puoluepoliittisessa päätöksenteossa on kokonaan toinen juttu.

Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia kunnan budjetin alueellistamisesta, jossa osa budjetin varoista siirretään kyläkohtaisiin kehysbudjetteihin. Kehykset päättää kunnanhallitus valtuuston määrittämien periaatteiden mukaan. Menettely ei kasvata budjettia vaan siirtää osan siitä alueperusteiseksi.

Professori Katajamäki siirtäisi meillä kylien kehyksiin esimerkiksi maankäytön suunnitteluun, lasten päivähoitoon ja muihin hoivapalveluihin liittyviä tehtäviä. Tällöin kylät määriteltäisiin nykyistä väljemmiksi toimivien kylien yhteistoiminta-alueiksi. Hallinnollisesti ne olisivat kunnan aluelautakuntia, joihin kyläyhdistykset esittäisivät ja kunnanvaltuusto nimittäisi jäsenet.

Katajamäki toivoo uuden kyläperusteisen kuntabudjetoinnin pääsevän mukaan ensi vuonna hallituksen maaseutupoliittiseen selontekoon ja uuteen maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan.

Katajamäen ajatukset voivat nyt tuntua kaukaisilta, mutta kukapa meistä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut tällaiseen kuntaliitokseenkaan? Kunnanrajat paukkuvat, kylät pysyvät, ainakin näillä leveysasteilla.

Julkaistu Salon seudun sanomissa 12.07.2008

Tein tänään Perniön valtuuston kokouksessa seuraavanlaisen aloitteen:

“Salon uusi kaupunki aloittaa toimintansa tammikuussa 2009. Jo nyt kuntienyhteistyön pitää aidosti olla vahvaa ja eteenpäin katsovaa.

Kiskon kunnan Aijalassa on perheitä, jotka haluaisivat lapsensa Mussaaren kyläkouluun. Matka Kiskon keskustan kouluun on heille suunnilleen sama kuin Mussaareen.

Mussaaren koulu on kärsinyt laskevista oppilasmääristä sivistystoimen tietoisesti tekemien kyläkoulujen lakkauttamiseen tähtäävien lähikoulu- ja kuljetuspäätösten vuoksi.

Uuden Salon alueella jatketaan virkamiesten arvion mukaan olemassa olevien käytäntöjen pohjalta. Kun alueella on hyvin toimiva kyläkoulu ja perheitä, jotka haluavat lapsensa sinne, on tärkeää avata tämä koulunkäyntimahdollisuus jo nyt yli kuntarajan.

Salon tulevan kaupungin palvelujen järjestämissopimuksessa sovittiin, että uuden kunnan perustavoitteita ovat nykyisten kuntakeskusten ja kylien lähipalvelujen turvaaminen ja siten näiden alueiden elinvoimaisuuden säilyttäminen. Uuden kaupungin kaakkoisen kolkan nykyaikainen kyläkoulu on yhteistyösopimuksessa mainittua lähipalvelua parhaimmillaan.

Vihreä valtuustoryhmä esittää, että hallitus kiirehtii sivistystoimen aktiivisia ja yhteistyöhaluisia neuvotteluja Kiskon kunnan kanssa, jotta Aijalan lapset voivat halutessaan aloittaa koulunkäynnin jo tänä syksynä Mussaaren koulussa ja että heille tarjotaan siihen tasavertaiset kuljetusmahdollisuudet.”

Olisimme siis saamassa naapurikunnasta lapsia kyläkouluun, neljän tonnin valtionavut repussaan, mutta virkamiehiä ei asia innosta lainkaan.

Missä on se Perniö, jonka strategiassaan piti olla vetovoimainen ja houkutteleva paikka uusille asukkaille? Miksei saumaton ja kuntalaisten parasta ajava yhteistyö toteudu jo nyt yli kuntarajojen, kun joka tapauksessa puolen vuoden päästä olemme yhdessä ja samassa veneessä?

Kuulimme valtuuston iltakoulussa myös lyhyesti tulossa olevista aluetoimikunnista. Niillä ei ole juuri mitään muuta virkaa kuin pehmentää yhteenmenon rajumpia käänteitä kaupunkilaisten mielissä.

Toimikunnilla ei ole valtaa, ei oikeuksia, ei varoja, eikä oikein tehtäviäkään. Ne voivat tehdä uuden kaupungin toimielimille aloitteita ja esityksiä ja toimia ikäänkuin linkkinä kaupungin keskusvallan ja muun väestön välillä.

Niiden kokoaminenkin kuullostaa varsinaiselta palapeliltä.Otetaan vaikka tämä oman asuinalueeni eli Kiskontien aluetoimikunta. Alueeseen kuuluu Perniön itäosa, Kiskon ydinosa ja reunaa vielä Muurlastakin. Tältä alueelta pitäisi löytää kolme tavallisten kaupunkilaisten edustajaa ja kolme järjestöedustajaa kolmen kaupungin luottamushenkilön lisäksi. Siis yksi kepulainen Perniöstä, toinen demari Kiskosta ja kolmas kokoomuslainen Muurlasta? Vaan kuinka nämähenkilöt valitaan, kun jokainen nykyinen kunnanhallitus saa esittää omia ehdokkaitaan. Huhuh, no sen tietää ainakin, että kyseessä on taas kolmen suuren puolueen välinen paikkojen jako ja meitä muiden puolueiden ihmisiä ei siinä arpapelissä lasketa mukaan laisinkaan.

Demokratia on arvokas asia. Sen vaaliminen uudessa Salon kaupungissa on meille vihreille suorastaan sydämen asia. Meitä kaupunkilaisia on kuultava. Meidän lähipalveluita on kehitettävä. Kunnon kyläkoululla on oltava tilaa ja mahdollisuuksia toimia.