Salon Seudun Vihreät ry.

Salossa syntynyt kummallinen tilanne yhdistymissopimuksessa mainittujen yhdistymisavustusten kohdentamisesta on huolestuttava esimerkki siitä, mihin kuntademokratian vaje pahimmillaan johtaa. Suurissa yksiköissä valta karkaa jonnekin, jossa sitä osataan sujuvasti käyttää. Suuret luottamushenkilökoneistot jäävät kuntalaisille kasvottomiksi ja heidän on mahdotonta seurata virkamiesten toimia. Jopa kaupunginhallituksen tasolla tuntuu välillä todella hengästyttävältä pysyä samalla kartalla virkamiesten kanssa. Kenelle tätä Saloa oikein rakennetaan?

Virkamiehet tekevät mitä lait ja asetukset sanovat, heitä ei kiinnosta kuntalaisten mielipiteet puhumattakaan kuntalaisten osallistumisen vahvistaminen. Me luottamushenkilöt jotenkin nukahdimme tässä yhdistymisavustusasiassa myös: sopimuksessa luetellut summat tuntuivat hyvältä, niiden perään on kyllä kyselty mutta käytännössä virkamiehet ovat saaneet käyttää niitä mihin ovat tahtoneet. Kuten esimerkiksi entisten kunnanjohtajien palkkoihin, Turun kulttuurikaupunkihankkeeseen osallistumiseen ja vanhustenhuollon potilasnostureihin.

Nyt voi vain ihmetellä, miksei kaupungin kotisivuille, kaupunkitiedotteeseen ja tähän lehteen laitettu näyttävästi ilmoitusta, jossa kuntalaisille, yhdistyksille, järjestöille ja muille toimijoille olisi kerrottu minkälaisiin toimiin uudessa kaupungissa on valtion porkkanarahaa tarjolla, miten sitä haetaan ja milloin. Ja kuka vastaa kiinnostuneiden kysymyksiin.

Kotiseutuyhdistysten, asukasyhdistysten ja kyläyhdistysten tukemiseen varatun 200 000 euron perään on syytäkin kysellä. Henkilöstön palkkojen harmonisointiin käytetään pennilleen siihen varatut 2,5 miljoonaa euroa. Miksei yhdistysten tukeminen olisi yhtä sitova linjaus kuin palkkalinjaus? Tähän kysymykseeni en ole saanut säällistä vastausta virkamiehiltä.

Valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton yhteisessä seminaarissa pohdittiin tällä viikolla vakavasti juuri tällaista tilannetta: uusien kuntaliitosten synnyttämää demokratiavajetta, uudistettavan kuntalain linjauksia tähän ja niitä keinoja, mitä tällaisissa Salon kaltaisissa mittakaavaltaan isoissa ja hajanaisissa kaupungeissa voidaan asian hyväksi tehdä.

Tarvitaan uudenlaisia lähidemokratiamalleja, puhutaan mm. aluelautakunnista, alueellisista yhteistoimintaryhmistä ja jopa alueellisista valtuustoista vastuineen ja budjetteineen.  Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen muistutti, että yhdistymissopimuksia ei suinkaan tehdä vain kolmen-neljän vuoden  tähtäimellä; ne ovat linjauksia joiden mukaan uutta kaupunkia rakennetaan tulevaisuudessa ja siihen kuntalaisten on voitava luottaa. Hän ei usko uuden lähidemokratian rakentuvan ilman demokraattisesti valittuja toimijoita, joilla on selkeät tehtävänkuvat, vastuut ja niihin liittyvät resurssit. Leikkidemokratia ei ole ratkaisu.

Eeva Koskinen

Vihreän valtuustoryhmän pj.

Suurten puolueiden käsitys demokratiasta on kuin heikoilla jäillä kulkemista. Heti, jos heitä ei oteta vakavasti, alkaa ritistä ja rätistä. Eduskunnan järjestäytyminen tarjosi monelle kansanedustajalle nimettömän mahdollisuuden olla eri mieltä kokoomuksen ja Sauli Niinistön kanssa, mutta mistä, se jäi kyllä äänestäjille vähän epäselväksi. Epämääräistä epäluottamusta jossain oli ja sitten se jonnekin hävisi.

Salon kaupunginhallituksen puheenjohtaja vakuutteli kolumnissaan taannoin, että kaupunkipolitiikassa ei ole oppositiota. Demarit eivät näytä olevan ihan samaa mieltä.

Meille pienempien puolueiden edustajille kysymys oppositiosta ja yhteistyöstä on ihan arkea. Paljon aikaa ja energiaa menee siihen, että mietitään miten ylipäätään on mahdollista saada äänemme kuuluviin päätöksenteossa kolmen suuren varjossa. Usein ainoaksi mahdollisuudeksi saada mielipiteensä edes esiin on äänestyttää asiasta.

Näin kävi myös Rouskiksen hallituspaikkojen jaossa, jossa kolme suurta olivat keskenään kaikessa hiljaisuudessa neuvotelleet ja sopineet asian. Se ei heidän mielestään koskenut lainkaan hallituksessa edustettuina olevia vasemmistoliittoa ja vihreitä. Valmistelu osoitti, että vanhakantainen isojen puolueiden pelin politiikka on ihan tätä päivää Salossa. Valtaa ja vallankäytön paikkoja jaetaan sulle-mulle-hengessä ja mistään ei luovuta ellei ole pakko.
Jätekysymys koskee joka ainutta ihmistä tässä kaupungissa. Olisi ollut vähintäänkin yhdistymissopimuksessa kirjatun ”laajan demokratian kaupungin” hengen mukaista, että hallituspaikat olisi jaettu tässä hengessä hallituksessa mukana olevien puolueiden kesken. On helppo olla valtuuston puheenjohtajan kanssa samaa mieltä keisarin uusista vaatteista, eli siitä, että moni asia uudessa Salossa näyttäytyy juuri tällaiselta kauniiden iskusanojen hokemiselta ilman todellisia käytännön toimia
Olemmeko nyt sitten oppositiossa? Miten vaikutamme esimerkiksi Rouskiksen suunnitelmiin alkaa polttaa Korvenmäessä Turunkin jätteet? Miten pääsemme mukaan kehittämään Salon jätepolitiikkaa? Tehtyjen päätösten lukeminen lehdestä ja kiukuttelu sen jälkeen ei paljon auta.
Tulossa on valtavan isoja kysymyksiä, joiden ratkaisemiseen haluamme varmasti vaikuttaa, kutsutaan sitä sitten vaikka oppositiopolitiikaksi. Eri mieltä olemisen oikeus on demokratian perusasioita.
Eeva Koskinen
kaupunginhallituksen jäsen vihreä
Julkaistu Salon seudun sanomissa 5.2.2010

Salossa on viime aikoina keskusteltu kiivaasti ns. Itäisen ohikulkutien rakentamisen aloittamisesta. Jo kohta 30 vuotta suunnitteilla olleelle tiehankkeelle on nyt jostain syystä tullut tulenpalava kiire. Sitä oltaisiin rakentamassa jopa kaupungin valtiolle lainaamin varoin tilanteessa, jossa kaupungin omat verotulot putoavat rajusti ja menot kasvavat kuntaliitoksesta huolimatta. Säästöjä on haettu jopa lasten ruokalautasilta.

Kasvava kaupunki tarvitsee ohikulkuväyliä, se on selvä asia. Läpimenoliikenne ei kuulu kaupungin keskustaan. Vuosikymmeniä vanha ohitustien linjaus vaatii kuitenkin uudelleen arvioinnin ja sen pohjaksi selvät faktat liikenteen määrän nykytilasta ja kehityksestä.

Tämän keskustelun aika on edessä nyt syksyllä, kun uuden strategisen yleiskaavan suunnittelu alkaa. Nykyisen Salon luottamushenkilöt pääsevät silloin yhdessä ensi kertaa miettimään kokonaisuutena tämän kaupungin kaavoitusta, kasvamista ja tarvittavia kulkuväyliä, mukaan lukien mahdolliset ohitustiet, kevyen liikenteen verkot ja raideliikenne. Minne tulevat uudet asuin- ja teollisuusalueet, mihin suuntaan kaupunki kasvaa ja tihentyy? Miten vanhojen kuntakeskusten kasvamiseen kaavoitetaan?

 Nämä kaikki ovat tahdon asioita ja länsimaisen demokratian mukaan niistä päättävät vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Ei paikallinen rakennusfirma, valtakunnan mööpelikauppias tai saksalainen pankki.

Tien rakentamisen aloittaminen nyt laman ja työttömyyden aikana tuntuu hyvältä elvytystoiminnalta. Valitettavasti missään ei kuitenkaan ole luvattu tien urakoita salolaisille yrityksille tai työttömille. Ihan mahdollista on, että työmaalla häärivätkin ulkomaalaiset, niin kuin on tapahtunut esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla.

Tämän lehden päätoimittaja kutsui kolumnissaan esitystäni ohitustien linjaamisen uudistamistarpeesta” haikailuksi.” Salo on uudessa strategiassaan julistautumassa vastuulliseksi viherkaupungiksi, jonka kantavina periaatteina ovat yhteisöllisyys ja demokratia. Kaupungin tulot kattavat menot ja suunnittelun pohjana on kestävän kehityksen mukainen maankäyttö. Minun on kovin vaikea nähdä tätä ikivanhalla linjauksella, epävarmalla rahoituksella ja kummallisella kiireellä ajettua ohitustien rakentamisintoa nykaikaisena ja vastuullisena tapana kehittää uutta Saloa.

Eeva Koskinen

Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Julkaistu SSS 22-8-2009