KETÄ VARTEN YDINVOIMALOITA SUOMEEN RAKENNETAAN?
Mielipiteet – 11. maaliskuuta 2010
Ydinvoimalahankkeet huolestuttavat. Olennaista näissä hankkeissa on se, että voimaloita rakentavat ja omistavat yritykset. Suomen valtiolla ei ole mitään sananvaltaa sen jälkeen, kun se on antanut rakennusluvan. Säteilyturvakeskus yrittää pitää huolta siitä, ettei Suomeen rakenneta mitä hyvänsä Arevan tapaan.
Yritysten tehtävä ei ole tuottaa halpaa ja varmaa sähköä suomalaisille, niin kuin hallitus meille uskottelee. Yritykset rakentavat itselleen rahaa tuottavan laitoksen ja myyvät tuotteensa kenelle haluavat tai käyttävät itse. Omistajat voivat myös myydä milloin ja kenelle hyvänsä voimalansa. Energiantarvetta, halukkaita ostajia ja rahaa löytyy vaikka itänaapurista.
Mikään ei estää omistajaa viemästä kaikkea tuotettua sähköä ulkomaille, joko eniten maksavalle tai esim. painostaakseen ydinvoimalan sijaintimaata Suomea. Siirtokapasiteettia Viroon ja Ruotsiin ollaan jo lisäämässä. Varmaa on vain, että kaikki ongelmat jäävät Suomeen. Hallituksemme ja eduskuntamme, joiden tähtäin kantaa korkeintaan seuraaviin vaaleihin, ei ajattele tulevia sukupolvia.
Ydinvoimalat ovat houkuttelevia terroristien kohteita. Mitähän voimalan omistaja tekee, kun Itämereltä tulee viesti laivaan sijoitetusta ja voimalaan suunnatusta ohjuksesta? Kuka olisi uskonut merirosvouksen olevan nyt mahdollista jopa Itämerellä ja tilanne tuskin paranee. Suomessa yrityksen vastuu ydinonnettomuudesta on pienempi kuin muualla, mikä sekin houkuttelee tänne. Entä kuka purkaa ja tekee vaarattomaksi loppuun käytetyn ydinvoimalan?
Suomi on sitoutunut uusiutuvien energioiden käytön lisäämiseen. Ydinvoima ei sitä ole. Ylivoimainen ydinkapasiteetti voi muutaman vuoden alennuspolitiikalla estää uusiutuvan energian lisäämisen Suomessa. Sen jälkeen ydinvoima on kukkona tunkiolla ja sähkön hinta meille sen mukainen.
Mistä sitten saadaan tarpeeksi sähköä? Onko todellista puutetta odottavissakaan puunjalostusteollisuuden vähetessä? Ydinvoimalan rakentaminen kestää ainakin 10 vuotta. Jos tänä aikana kaikki uudet asunnot, vuosittain 25 000, rakennettaisiin passiivitasolle, uuden rakennuskannan vuotuinen lämmöntarve olisi 3 - 4 TWh pienempi kuin nykytapaan rakennettuna.
Jo tämä säästö olisi vähintään neljännes 1500 MW voimalan vuosituotannosta eli noin 12 TWh:sta. Päästäisiinkö nykyisen rakennuskannan korjaamisella saman luokan säästöihin? Entä säästömahdollisuudet teollisuudessa? Lisäkustannukset 10 vuoden passivitasoisesta rakentamisesta (noin 20 €/m2) olisivat vain 400 miljoonaa euroa. Ydinvoimalan hinta lienee ainakin 4000 miljoonaa euroa ja senkin me kuluttajat joudumme maksamaan sähkön ja tuotteiden hinnoissa.
Entä metsäenergian käyttö? Radiossa 1.3. kerrottiin jo alkaneesta suurimmasta muutoksesta metsäteollisuudessamme tervanpolton loppumisen ja sellunkeiton aloituksen jälkeen: Stora Enso ja UPM siirtävät pääosan sellun valmistuksestaan trooppisille alueille lähes miljoonan hehtaarin laajuisten nopeasti kasvavien puupeltojensa äärelle. Se merkitsee suuren puumäärän jäämistä Suomessa muuhun käyttöön.
Kempeleessä on toiminut toukokuusta 2009 puun kaasutukseen perustuva sähköä ja lämpöä tuottava koevoimala. Onneksi kyseinen innovatiivinen yrittäjä on niin varakas, että on voinut toteuttaa ideansa. Mahdollisuuksia siis on, mutta miksi hallitus ei kannusta tällaisiin kotimaista uusiutuvaa energiaa hyödyntäviin hankkeisiin?
Pekka Leppänen
SUOMUSJÄRVI
Julkaistu SSS 10.3. 2010