Budjettivastuuta Salon kylille
Eeva Koskinen – Mielipiteet – 14. heinäkuuta 2008 klo 7.27
Uuden Salon suuri koko, repaleiset reunaseudut ja vahva vanhan Salon keskusta asettavat demokratialle valtavat haasteet. Kun jo nyt me kaukana kuntien keskuksista asuvat tunnemme jääneemme kehityksen ulkokehälle, niin miten lie uudessa suurkunnassa?
Yhdistymissopimukseen on kirjattu tähän kohtaan hyvää tahtoa ja lujaa uskoa selvästi käytännön järkeä enemmän. Pääteiden väleihin muodostettavat viisi aluetoimikuntaa, joiden pitäisi olla asukkaiden ja yhdistysten linkki kaupungin hallintoon ilman minkäänlaista toimivaltaa, ovat kovasti kirjoituspöydän ääressä piirrellyn näköisiä.
Missä ihmiset asuvat? Suomalainen kylä on pitkän historiansa aikana ollut tärkeä paikallistoiminnan perusyksikkö ja vahva vaikuttaja alueellaan. Nykyisenlainen kuntarakenne syntyi maaseudulle vasta vuonna 1865.
Maaseudun viime vuosikymmenten rakennemuutos ja Suomen liittyminen Euroopan unioniin ovat panneet vauhtia kylätoimintaan. On herätty huomaamaan oman kylän merkitys ja alettu itse toimia kylän kehittämiseksi. Aktiiviset kyläyhdistykset erilaisine kehittämishankkeineen ovat tätä päivää.
Voisiko seuraava vaihe kylien kehittämisessä liittyä kuntaliitoksiin ja samanaikaisesti vireillä olevaan valtakunnalliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen?
Tätä mieltä on ainakin aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta. Hän ei usko aluetoimikuntien ja foorumeiden mahdollisuuksiin vaikuttaa suurten kuntien päätöksentekoon. Ideoita ja ajatuksia voidaan sujuvasti kuunnella, mutta niiden huomioon ottaminen kunnallisessa puoluepoliittisessa päätöksenteossa on kokonaan toinen juttu.
Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia kunnan budjetin alueellistamisesta, jossa osa budjetin varoista siirretään kyläkohtaisiin kehysbudjetteihin. Kehykset päättää kunnanhallitus valtuuston määrittämien periaatteiden mukaan. Menettely ei kasvata budjettia vaan siirtää osan siitä alueperusteiseksi.
Professori Katajamäki siirtäisi meillä kylien kehyksiin esimerkiksi maankäytön suunnitteluun, lasten päivähoitoon ja muihin hoivapalveluihin liittyviä tehtäviä. Tällöin kylät määriteltäisiin nykyistä väljemmiksi toimivien kylien yhteistoiminta-alueiksi. Hallinnollisesti ne olisivat kunnan aluelautakuntia, joihin kyläyhdistykset esittäisivät ja kunnanvaltuusto nimittäisi jäsenet.
Katajamäki toivoo uuden kyläperusteisen kuntabudjetoinnin pääsevän mukaan ensi vuonna hallituksen maaseutupoliittiseen selontekoon ja uuteen maaseutupoliittiseen kokonaisohjelmaan.
Katajamäen ajatukset voivat nyt tuntua kaukaisilta, mutta kukapa meistä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut tällaiseen kuntaliitokseenkaan? Kunnanrajat paukkuvat, kylät pysyvät, ainakin näillä leveysasteilla.
Julkaistu Salon seudun sanomissa 12.07.2008
Avainsanat: demokratia, kylät, uusi Salo